Terveystoimialan rahoitusvaje ja resurssipula ovat monimutkaisia haasteita, joihin ei ole yhtä ratkaisua. Keinoja resurssipulan pienentämiseksi on monia, joista useiden vaikutukset tilanteeseen toteutuvat vasta pidemmällä ajalla. Erityisen haastavaa kokonaisuudessa on se, että moni keinoista edellyttää lisärahoitusta, ja yleisen taloustilanteen johdosta halutaan ennemminkin vähentää rahoitusta kuin lisätä sitä. Joukossa on myös yksi keino, joka sekä helpottaa resurssipulaa, että pienentää rahoitusvajetta – siitä lisää myöhemmin.

Henkilöstövaje kasvaa kiihtyvällä vauhdilla

Julkisen alan eläkevakuuttaja Kevan uusin työvoimaennuste on karu. Pula sairaanhoitajista ja lähihoitajista on kasvanut rajusti vain kahdessa vuodessa. Tarkemmin Kevan kuntien työvoimaennusteesta voi lukea täältä. Meiltä puuttuu yli 16 600 sairaanhoitajaa, kun vastaava luku oli kaksi vuotta sitten 8 000. Jo pelkästään Uudellamaalla on 6 000 sairaanhoitajan vaje. Myös pula lähihoitajista on kasvanut, kun vajetta on uuden selvityksen mukaan koko maassa nyt 8 800. Kokonaisuudessaan hoitajavaje on jo noin 25.000, minkä lisäksi on vajetta myös lääkäreistä.

Resurssipulan seurauksia

Terveydenhuollon asiakkaat näkevät ja tuntevat resurssipulan ruuhkina ja jonoina. Hoitoon on entistä vaikeampi päästä ja päivystyksissä joutuu jonottamaan tuntikausia – Uudellamaalla viime talvena pahimmillaan jopa 70 tuntia. Haasteet konkretisoituvat kansalaisille myös osastojen sulkemisina, peruttuina leikkauksina, vanhustenhoidon vakavina puutteina jne.

Terveydenhuollon ammattilaiset kokevat tilanteen aiheuttaman väsymyksen ja uupumuksen. Pitkiä ja kiireisiä vuoroja pystyy motivituneena tekemään hyvinkin silloin tällöin, mutta jatkuvana tilanteena niitä ei jaksa kukaan ilman jonkinlaisia seurauksia. Kentältä tulee yhä vakavampaa viestiä uupumisesta, pitkistä sairaslomista ja valtavasta sekä fyysisestä että psyykkisestä kuormituksesta, kun työtaakka ja kiire lisääntyy.

Terveydenhuollon organisaatiot saavat päättäjien pöydille vaikeasti ratkaistavia tilanteita, joiden vaikutukset ovat melko yksiselitteisesti taloudellisia. Irtisanoutumisia, alan vaihtoja, suurta henkilökunnan vaihtuvuutta, ulkopuolisen työvoiman hankkimista, hoitotakuun velvoitteiden hoitamista yksityisen sektorin avulla.

Keinovalikoimaa

Julkisuudessa eri toimijoiden puolelta on esitetty monia keinoja resurssipulan ja rahoitusvajeen ratkaisemiseksi.

  • On vaadittu lisää rahoitusta terveydenhuoltoon,
  • resurssien käytön tehostamista ja 
  • ammattimaisempaa johtamista, 
  • toisaalta korostetaan ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen vaikutuksia, 
  • on ehdotettu digitaalisten terveyspalveluiden kehittämistä ja teknologian laajempaa käyttöönottoa,
  • on puhuttu hankintasopimusten kilpailuttamisesta ja hallinnon tehostamisesta sekä byrokratian kitkemisestä, 
  • on ehdotettu koulutuksen ja työperäisen maahanmuuton lisäämistä sekä 
  • laajempaa yhteistyötä yksityisen sektorin toimijoiden kanssa,
  • on vaadittu palkkauksen edelleen parantamista lähemmäs pohjoismaista tasoa, mikä koetaan selkeäksi veto- ja pitovoiman kasvattajaksi,
  • lisäksi kannustetaan työnjaon reippaaseenkin uudistamiseen, jotta koulutettu henkilöstö voi keskittyä tehtäviin, joihin se on koulutettu.

Kaikki mainitut keinot auttavat omilla tavoillaan resurssipulaan, useat niistä keskipitkällä aikajänteellä ja monet pidemmän ajan kuluessa. Jotkut keinoista auttavat myös rahoitusvajeen hoitamisessa, mutta moni myös kasvattaa kokonaiskuluja. Kuluitta ei tietenkään voi kukaan kuvitella saavansa aikaan merkittävää kehitystä tai resurssivajeen pienentämistä, mutta panostamalla oikeisiin asioihin voi saada sekä rahoitus- että resurssivajetta parempaan jamaan. 

Olisiko keinoa, joka erottuu joukosta?

Entä, jos muutamilla euroilla kuukaudessa per terveydenhuollon ammattilainen saataisiin 5.000 – 7.000 lisähenkilön työt hoidettua. Eikä se tapahtuisi ottamalla työntekijästä ‘enemmän irti’, vaan päinvastoin parantamalla työtyytyväisyyttä. Panostus, joka maksaisi itsensä takaisin muutamissa kuukausissa olisi erittäin hyvää julkisen rahan käyttöä.

Pohjoismaisissa terveydenhuollon organisaatioissa on tehty mittauksia, joiden mukaan tällä keinolla potilastyöhön saadaan  3-5% lisää aikaa, mikä tarkoittaa 20-30 minuuttia työvuoroa kohden. Tämä ei ehkä heti tunnu paljolle, mutta kuinka monta potilasta sinä aikana ehtii tavata ja hoitaa?

Tällä keinolla terveydenhuollon ammattilaiset voivat keskittyä tietotekniikan sijaan potilaisiin, mikä parantaa asiakaspalvelua ja vähentää kiireen tuntua sekä stressiä. Tehtyjen tutkimusten ja haastatteluiden perusteella voidaan sanoa, että työtyytyväisyys paranee ja turhautuminen vähenee. 

Kattaa jopa 25% resurssivajeesta

Terveyspalveluissa on Suomessa noin 140.000 hoitajaa ja lääkäriä.

3-5 % lisäaika potilastyöhön tarkoittaa jo mainitun 5.000-7.000 henkilön työmäärää, mikä kattaisi noin 20-25 % tämänhetkisestä resurssivajeesta.

Sote-alan työntekijä­vajetta on nyt arvioitu uudelleen sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvotteluita varten toimittamassa taustamateriaalissa. Laskelmien mukaan sairaanhoitajista olisi pulaa vajaan 5.500 työntekijän verran. Kevan laskelmissa vaje oli 16.600. Laskentamenetelmissä on eroja ja STM:n luvut vaikuttavat olevan lähempänä todellista.

Kun lasketaan uusien STM:n lukujen kanssa, niin kortti- ja kertakirjautumisen käyttöönotto voisi kattaa jopa 50% resurssivajeesta.

Miljardin euron helpotus rahoitusvajeeseen 5 vuodessa

Otetaanpa asiaan vielä talouden näkökulma. Paljonko tuo 3-5 % lisähenkilöstöä maksaisi vuodessa, jos sitä mitenkään saisi rekrytoituakaan? Lasketaan vaikka varovaisesti tuon 3 % mukaan. Kustannus on yli 200.000.000 euroa vuodessa. Eli miljardi euroa 5 vuodessa.

Keino on kortti- ja kertakirjautuminen

Tämä keino on jo jonkin verran otettu käyttöön joillakin hyvinvointialueilla, mutta saavutettavissa on vielä resurssi- ja rahoitusvajeen kattamisessa yli 90% yllä lasketuista hyödyistä.  Keino, eli ratkaisu on otettavissa organisaatioissa käyttöön kuukausissa. Lue tarkemmin kuinka kaikki on mahdollista täällä.

Vaikutuksia tutkittu myös suomalaisessa sote-organisaatiossa

Olemme tehneet tänä vuonna käyttäjähaastatteluja sote-organisaatiossa, jossa kortti- ja kertakirjautuminen on käytössä. Vastaajista:

  • 93% mielestä työaikaa säästyy ja 58 % mukaan sitä säästyy paljon tai hyvin paljon
  • 93 % sanoo tietokoneelle kirjautumisen helpottuneen  ja 68 % mukaan paljon tai hyvin paljon
  • 74% mainitsee työperäisen stressin vähentyneen ja 32% mukaan paljon tai hyvin paljon
  • 90% kertoo ratkaisun lisänneen työtyytyväisyyttä ja 67% mukaan paljon tai hyvin paljon

Kehityshankkeiden priorisoinnin hankaluus

Hyvinvointialueilla on työn alla ja jonossa valtava määrä kehityshankkeita. Niiden priorisointi on hankalaa, etenkin kun taloudelliset ja henkilöresurssit ovat rajalliset. Jotkin hankkeet on vain pakko toteuttaa heti ja toiset sitten, kun resurssit antavat myöten. Hankkeiden myötä saavutettavia hyötyjä olisi hyvä aina myös arvioida. Jos hanke on melko nopeasti toteutettavissa ja se tuo merkittäviä taloudellisia hyötyjä, niin prioriteetti niiden perusteella voisi olla melko korkealla.